Itsekkäin asia minkä ihminen voi tehdä tässä elämässä on lapsen hankkiminen. Siksi onkin täysin nurinkurista että vapaaehtoisesti lapsettomia (vela) ihmisiä haukutaan itsekkäiksi, kun he eivät lapsia halua.
Lapsi tehdään AINA vain itsekkäistä syistä. Koska MINÄ haluan lapsen. Minä minä minä. Koska MINÄ haluan jatkaa paskoja geenejäni eteenpäin. Koska MINÄ haluan lapsistani vanhuudenturvaa. Ainoastaan lapsen adoptointi on oikeasti epäitsekästä toimintaa.
Koska kaikki muutkin tekee ja haluaa lapsia niin pitäähän minunkin! Suurin osa ihmisistä ei pysähdy hetkeksikään miettimään mitä sen lapsen tekeminen tähän maailmaan oikeasti merkitsee. MINÄ haluan lapsen vain koska kaikilla muillakin on sellainen.
Lapselta ei kysytä haluaako se syntyä tähän maailmaan. Lapsen tehnyt ihminen on vastuussa kaikista lapsensa elämän aikaisista vastoinkäymisistä, kivuista, kärsimyksestä ja kuolemasta. Elämä on kuolemaan johtava sairaus. Jos ei koskaan synny, ei tarvitse koskaan myöskään kuolla.
Lapsen hankkinut ihminen on vastuussa myöskin kaikista pahoista asioista jotka hänen lapsensa tekee elämänsä aikana. Rikollinen tai peräti murhaaja? Sen vika joka sen ihmisen tähän maailmaan tuotti. Jotkut "onnekkaat" myös kuolevat oman lapsensa murhaamana. Vanhemmuuden vastuu on hirveä. Ei vain lapsen lapsuuden ajan vaan ikuisesti.
Vauvakuume on mielisairaus, jota vastaan pitäisi kehittää lääke. Vauvakuumeen vallassa nainen unohtaa kaiken järjen ja on täysin edesvastuuttomassa tilassa.
Ei, en ole masentunut enkä vihaa elämää. Päinvastoin. Haluaisin elää ikuisesti. Yksi ihmisikä ei riitä mihinkään. Kuoleman vuoksi toivon etten olisi koskaan syntynytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti