Vapaaehtoinen lapsettomuus: Kokemuksia

Miksi en halua lasta?

Mikään tässä maailmassa ei ole itsekkäämpää kuin oman biologisen lapsen hankkiminen. Siksi onkin täysin naurettavaa että vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään itsekkäinä, kun asia on täysin päinvastoin. On erittäin epäitsekästä jättää se lapsi tekemättä. Sitävastoin oma lapsi hankitaan AINA itsekkäin syin: MINÄ haluan lapsen. Lapselta ei kysytä haluaako se syntyä tähän maailmaan. Oikeaa ja todellista epäitsekkyyttä on ainoastaan lapsen adoptointi, siinä oikeasti ajatellaan lapsen parasta eikä omaa itsekästä tarvetta jatkaa omia geenejään eteenpäin. Oikeasti epäitsekäs lapsen hankkija ottaa aina adoptiolapsen eikä todellakaan tee biologista lasta.

Omia geenejäni ei voi jatkaa eteenpäin. Biologinen lapseni olisi todennäköisesti erittäin ruma. Joutuisin katsomaan viattoman ihmissielun kärsimystä joka päivä tietäen että olen itsekkyydelläni sen aiheuttanut. Maailma ja ihmiset menevät koko ajan huonompaan suuntaan, ihmiset ovat nykyään vieläkin ilkeämpiä ja pinnallisempia kuin minun lapsuudessani joten lapseni elämä olisi yhtä kärsimystä ja yksinäisyyttä.

Varaakaan minulle ei lapseen olisi. Tutkimuksissa on laskettu kuinka paljon yhden lapsen kasvattamiseen aikuiseksi menee rahaa, en tule edes koko elämäni aikana ansaitsemaan niin paljon. Oikeasti köyhä ei voi tehdä lapsia. Kyllä, lapset kuuluu elättää ihan itse eikä yhteiskunnan tuilla!

Maailma on nykyään järkyttävän ylikansoitettu. Ainoa oikea ekologinen teko on olla lisääntymättä. Sterilointeja pitäisi harrastaa köyhissäkin maissa, itse asiassa niiden pitäisi olla ainut rahallinen apu mitä köyhille maille annettaisiin.

Viimeisimpänä on ilmestynyt ihan fyysinen syy; raskaus todennäköisesti tappaisi minut. Voi kyllä halusin aina kokea raskauden mutta en yhtään mitään mitä sen jälkeen tapahtuu. Täydellinen ratkaisu minulle olisikin ollut vuokrakohtuna toimiminen, mutta se on nykyään Suomessa laitonta. Enkä olisi toki muutenkaan tietenkään sellaiseksi kelvannut.

Lapsen saaminen olisi minulle kuin elinikäinen vankila. Rakastan yksinoloa enkä saisi lapsen saatuani olla enää koskaan yksin. Varsinkin jos synnyttäisi vammaisen lapsen sen kanssa joutuisi asumaan ikuisesti, se on tullut nähtyä. Lapsen saaminen on elinikäinen taakka. Ainaista huolta, yöunien menetystä ja rahanmenoa. Sittenkin ja varsinkin kun lapset aikuistuvat.

Ja on ihan turha luulla että ajattelisin näin vain siksi että minulla ei olisi koskaan ollut vauvakuumetta, on ollut ja vaikka kuinka monta kertaa. Vauvakuume on niin vahva vietti että se on kuin mielisairaus. Mutta siltikään sille ei ole mikään pakko antaa periksi vaan oman järjen käyttö on ihan sallittua. Köyhän ja ruman ei pidä missään nimessä lisääntyä. Ja tyhmäkin taidan vielä lisäksi olla, joten säästän maailman jälkeläisiltäni. Valitettavasti liian moni täyttää tämän maailman idiooteilla. Siksi on pakko toivoa ihmiskunnan sukupuuttoa.