Mitä tehdä vuosipäivänä: unohtaa se tietysti

Vuosi sitten vedin mielettömät kilarit vuosipäivänämme kun mies ei sitä päivää tietenkään muistanut. Luulisi siis että olisi jotain siitä oppinut, mutta vielä mitä. Ei mies muistanut vuosipäivää tänäkään vuonna. Tiesin ettei muistaisi, mutta ensimmäisen kerran koskaan en siitä muistuttanut. Aina ennen olemme juhlistaneet vuosipäivää menemällä ulos syömään, mutta ei tällä kertaa, koska minä en asiasta muistuttanut tai huolehtinut. Ajattelin vain että miksi tätä paskaa pitäisi mitenkään juhlia?

Vitutti luonnollisesti hitosti. Monta kertaa vuosipäivämme aikana halusin valittaa miehelle siitä ettei hän sitä muistanut, mutta jätin sen tekemättä.

En voi ymmärtää miksi vuosipäivän muistaminen on miehelle niin mahdotonta. Tapasimme ensimmäisen kerran Halloween-bileissä, joten luulisi halloweenin juhlimisen joka vuosi tuovan sen päivän mieleen, mutta ei. Ei oikeasti voi olla niin vaikeaa muistaa. Tuokin kertoo vain kunnioituksen puutteesta.

Ja että vielä vuosipäivälahja. Kertaakaan tämän suhteen aikana en ole saanut mieheltä yhtäkään mitään lahjaa. Silti vuosipäivän aamuna näin ihanan unen, jossa sain mieheltä lahjaksi hopeisen kaulaketjun ja hopeisen sydänriipuksen. Alan tajuta etten tule koskaan tämän suhteen aikana saamaan mieheltä lahjaa tai kukkia. On mielestäni todella outoa että tämä nykyinen mies on ainoa elämässäni olleista miehistä jolta en ole koskaan saanut kukkia. Tämä kun kuitenkin on ylivoimaisesti pisin suhteeni.

Vuosipäivämme iltana itkin itseni uneen.